Luontokohteiden selitykset:
10. Niittyalueet  ( Pirttipolun puisto )

Niityt ovat vanhoja peltoalueita, joilla viimeksi on kasvatettu heinää kaupungin hevosille. Alueen jäätyä luonnontilaiseksi sen eri osat alkoivat kehittyä eri tavoin. Keskimmäinen laajin osa oli 50 ja 60-luvuilla lasten leikki- ja urheilukenttänä, jolloin se kasvoi edelleen erilaisia heinälajeja. Sukupolvenvaihdoksen johdosta niitty jäi luonnontilaiseksi ja sille alkoi tulla useita uusia kasvilajeja. Värikkäimmillään se oli 70-luvulla, jolloin ojien varsilla kasvoi vuohen- ja koiranputkia ja muualla eri leinikkilajeja, puna-apilaa ja monia uusia heinälajeja. Vuosikymmenen loppupuolella oli hyvin runsasluminen talvi, jonka johdosta niitylle jäi ojien umpeen kasvamisen johdosta erittäin runsaasti vettä, joka ei päässyt valumaan valtaojaan. Sen seurauksena niitty vesittyi pysyvästi moneksi vuodeksi ja sen kasvillisuus taantui jo ensimmäisenä vuotena. Jäljelle jäi pääasiassa mätästävät heinälajit ja hiljalleen leviävä vuohenputki.

Niittyalueen runsas ruohokasvusto, reunojen tiheä pensaikko sekä viereiseen valtaojaan rajoittuva koivikko luovat linnuille erittäin otollisen elinympäristön. Alueella tavataan ja erityisesti kuullaan noin 30 eri lintulajia, joista kuuluvimmat (varisten ja harakoiden lisäksi) ovat satakieli, lehtokerttu ja useat kerttuslajit. Talvella heinäkasvien ja mesiangervon siemenet pitävät huolta tiaislajeista ja muista talvehtivista pikkulinnuista.

1950-luvulla tavattiin niityllä vielä erikoinen kovakuoriaislaji, toukohärkä, ja kuitenkin on tullut erittäin harvinaiseksi koko maassamme. Niityn kasvisto - mykerökukkaiset ja sarjakukkaiset, joita molempia sen kehitys edellyttää - olisi edelleen sen elinalueeksi sopiva, mutta se vaatisi ilmeisesti vielä peltoviljelyn menestyäkseen.

Pirttiniitty 1980	Maunulan luonto-ohjelman ehdotuksesta niitty suojaojitettiin 80-luvun lopulla, jonka jälkeen sille on jatkuvasti tullut uusia kasvilajeja, joista näyttävimmät ovat loppukesällä kukkivat karhunputket.
Pirttiniitty 1980	Alueen vesittymisestä kärsivät myös vanhojen ojien varteen pesiytyneet pajut, jotka osittain kuolivat ja suuremmat kaatuivat pehmenneen maaperän vuoksi. Pajukot saneerattiin ja haketettiin v.1993, jonka jälkeen uusi terve pajukko syntyi parissa vuodessa.
Pirttiniitty 1997	Eteläiselle, metsänpuoleiselle osalle syntyi luonnonniitty, joka vähitellen muuttui ojien tukkeutumisen ja valumavesien johdosta melkein pelkästään mesiangervoa kasvavaksi niityksi. Aikaisin keväällä kuivemmat alueet ovat täynnä valkovuokon kukkia. Näiden alueiden väliin suuremman sarkaojan ympärille syntyi tiheä haavikko. Sen alle on harvennuksen jälkeen syntynyt tiheä juurivesakko. Alueen pohjoisen osan on vähitellen vallannut maitohorsma, joka kukkimisaikana antaa alueelle kirkkaanpunaisen väriläiskän.
Pirttiniitty 1999	Niittyjen monilajinen kasvillisuus on ravintokasvina monen perhoslajin toukille. Päiväperhosista yleisimmät ovat nokkosilla kehittyvät nokkosperhonen, suruvaippa ja värikäs neitoperhonen. Valkoiset lanttu- ja naurisperhoset edellyttävät ristikukkaisten (esim. akankaali) kasvien olemassaoloa. Loppukesällä esiintyvät pienet vadelmaperhoset ja paksupääperhoset ovat hernekasvien (nätkelmät) seuralaisia. Pensaikot antavat ravinnon mm. sitruunaperhosen toukille sekä monille yöperhoslajeille.
Pirttiniitty 2001 Karhunputkiniitty	Viime vuosina on luontopolun niityille tullut runsaasti karhunputkia. Se on komeimpia putkikasvejamme ja täydentää niittyjen kesäkukintaa loppukesällä. Sen kukkavarret saatavat kasvaa kolmen metrin mittaiseksi, ne jäävät usein talveksikin pystyyn, jolloin niitä nimitettiin aikoinaan maaseudulla "talventörröiksi". Karhunputki on luonteeltaan "yksivuotinen" eli se kuolee kukittuaan. Sen kehitys kukinta-asteelle vie kuitenkin useita vuosia. Sen vuoksi sitä näkee vain käyttämättömillä (hoitamattomilla) niityillä tai purojen varsilla.
Pirttiniitty 2003	Pirttiniitty on edelleen muuttamassa luonnettaan. Parina viime vuotena on niitylle ilmestynyt lupiineja, jotka ovat edelleen levinneet asuntojen lähellä olevalle kukkaniityksi suunnitellulle niitynosalle.
Pirttipolun rotumänty	Viereisellä rivitaloalueella näkyy suuri rauhoitettavaksi esitetty lakkapäinen mänty, joka on ollut maamerkkinä jo 50-luvun valokuvissa. Alueen siirryttyä kaukolämmitykseen se on selvästi tervehtynyt ja lisännyt latvakasvuaan.
Unkarinpernaruoho	Kesällä 2001 tuli taas esimerkki siitä, kuinka nopeasti niittykasvillisuus saattaa muuttua olosuhteissa tapahtuneen muutoksen johdosta. Pintavesiviemärin uusimisen johdosta viemärikaivannon päälle tuotiin muualta soraa, jonka mukana tuli monia uusia yksivuotisia kasvilajeja. Näiden yllätystulokkaiden joukossa erikoisin on unkarinpernaruoho, jota  sanotaan myös arokierijäksi
	Vuoden 2001 yllätystulokkaita Helsingin alueella on paljon kasvilajeja, joiden siemenet ovat tulleet etelästä laivojen tai rautatievaunujen roskien mukana. Niitä on eniten satama-alueilla ja lastauspaikoilla sekä laivojen painolastina olleen soran kaatopaikoilla. Tätä karkeata maata on käytetty myöhemmin tiealueiden ja rakennusten täytemaana, jolloin kasvit ovat levinneet uusillekin asuntoalueille.     Keväällä 2001 rakennettiin Pirttipolun niitylle uudet pintavesiviemärit ja niiden peitoksi tuotiin Herttoniemen teollisuusradan sora-alueelta monta autokuormallista karkeaa soraa. Kesän mittaan alueelle ilmestyi runsaasti uusia kasvilajeja, joiden tunnistamisessa oli tutkittava kasvikirjat perusteellisesti. Peltosauramo peitti aluksi muut kasvit, mutta loppukesällä alkoi löytyä outoja lajeja. Erikoisimmat olivat unkarinpernaruoho (aropyörijä), harmio, litutilli, lutukka, piha- ja ratakrassi, peltovirvilä, kiertotatar, kylämaltsa, lännenhorsma sekä valko- ja rohtomesikkä. Lämpimän kesä ja kostean loppukesän johdosta kasvillisuus oli hyvin rehevää, joten seuraavana kesänä voi löytyä vielä lisää yllätyksiä. Nämä tulokaskasvit ovat yleensä yksivuotisia, mutta runsaan siemensadon vuoksi pitävät hyvin puolensa
	Vuoden 2003 kesällä varsinainen niittykasvillisuus on lopullisesti tuhoutunut. Heinät , koiran- ja karhunputket sekä värikkäät leinikit ovat jääneet häviölle ja tilalle on tullut nokkosia, ohdakkeita, horsmia ja ennen  kaikkea voimakas pujokasvusto, josta pahimman alueen viherosasto suostui niittämään. Viherosastolla on tekeillä koko kaupunkialueen niittysuunnitelma, mutta se ei ehtinyt pelastamaan tätä luontopolun näyttävää esimerkkiniittyä.
	Kesällä 2005 kaupungin viheraluesuunnitelmassa toteutettiin alueen muuttaminen "Pirttipolun puistoksi", jota käytetään toimintaniittynä. niityltä poistettiin huonokuntoiset pajukot, haavanvesakot sekä huonokuntoiset puut, valitettavasti myös puumaiset tuomet. Heinikko niitettiin ja leikkuujäte poistettiin. Pintakasvillisuus muuttui perusteellisesti, pujot ja ohdakkeet katosivat ja seuraavana kesänä polkupyörätien varrella kasvoi koristeellista kirjopillikettä ja kentän pohjoispään valtasivat jättiläisbalsamit. Kuluvan kesän (2007) kasvillisuus on ilmeisesti taas erilainen.