Luontopolun syntymävuodeksi voidaan määritellä vuosi 1990, jolloin esitin sen kaupungin metsäosaston Tauno Immoselle, jonka mielestä se sopi erittäin hyvin edustamaan kaupungin lähiulkoilualueiden monimuotoista luontoa. Luontopolkuidea oli kyllä syntynyt jo kymmenen vuotta aikaisemmin, kun huomasin ympäristöluonnon jatkuvan muuttumisen, mutta vasta eläkkeellä ehdin rakentaa sen nykyisen mallin ja sovin toteuttamisesta Maunula-seuran ympäristötoimikunnan kanssa. Toimikuntaan kuuluivat Aarne Jänterä, Aatos Saario ja Osmo Airo "pääsihteerinä".

Maunulan yhteissuunnitteluprosessin aikana luontopolku saatiin hyvin esille ja sen suunnitteluun ja toteuttamiseen saatiin erillisrahoitusta vuosina 1993-2002. Tänä aikana koko luonto-ohjelma toteutettiin internet-sivuille, mikä voitiin tehdä kaupungin avustuksen turvin. Kaupungin eri virastot ja laitokset antoivat myös mielellään apua eri kohteiden suunnittelussa ja toteutuksessa.

Luontoaiheiden keräämisessä saatiin kaupungin lisäksi hyvin apua yliopiston laitoksilta. Kavitieteellisen laitoksen Artto Kurtto keräsi 1990-luvulla laaditun Helsingin kasviatlaksen tiedoista Maunulan lähiympäristön kasviluettelon - 428 putkilokasvia, joihin vuosien varrella on voitu lisätä parikymmentä uutta lajia - lähinnä viljelykarkulaisia. Eläintieteellinen laitos toimitti luettelon alueella pysyvästi tavatuista linnuista - 68 lajia. Maunulassa koulunsa käynyt Seppo Vuolanto auttoi erityisesti lehtokasvien ja lintujen suojelun suunnittelussa. Kasviasiantuntijana tunnettu Pentti Alanko opasti harvinaisten kasvien tunnistamisessa sekä Maunulan nimikkopuun niinipuun historiatiedoissa. Maapohjan historiasta saatiin myöhemmin tiedot kaupungin geologiselta osastolta.

Luontopolku alkaa Metsäpurontieltä ja kiertää polkuja ja polkupyöräteitä pitikin Maunulan eteläpuolelta Patterinmäelle. Matkaa on kaikkiaan noin 3.5 kilometriä. Luontopolusta suunniteltiin kertomus luonnon näkyvästä ja elävästä monimuotoisuudesta. Sen varrella on kosteikkoniitty, purolehto, metsätyyppiesimerkit, kalliometsä, pähkinälehto, haapa-, koivu-, kuusi- ja tervaleppäsekametsä, soistunut ja soistuva metsä, sairas kuusikko, lehtokorpi ja hetteikkö, luonnontilaan jätetty niitty, palstaviljelyalue, pellolle istutettu kuusikko, jalopuuistutuksia, hoidetty niitty, suuripuinen kuusimetsä, kuntopolkupuisto, vanha linnoitusalue ja kaupungissa harvinainen ketoalue. Tarkoituksena on ollut osoittaa maunulalaisille lähiympäristöluonnon antamat mahdollisuudet nauttia luonnon monimuotoisuudesta ja ymmärtää sen antamat viestit luonnon kehityksestä sekä ihmisen avulla että ihmisestä huolimatta. Maunulan nettisivujen luontokuvat ovat kertomuksia molemmista, luonto ja sen eliöstö taistelevat jatkuvasti elintilasta ja olemassaolostaan - kukin laji omilla menetelmillään. Jääkauden jälkeenhän syntyneet lehtipuumetsät ja männiköt ovat saaneet antaa tilaa soistumiselle ( 30% maan pinta-alasta) ja viimeksi Suomeen saapuneelle havupuulle kuuselle, joka varjopuuna ja happamen neulaskarikkeen avulla on vallannut parhaita kasvupaikkoja.

                                                                                          11.8.2005  Osmo Airo