KOLUMNIT |
Kuluttaja ei voi olla vastuussa pörssiyhtiön
tekemistä vääristä investoinneista
Elisa kiipeää jälleen perä edellä puuhun uudistaessaan
lankapuhelinliittymän hinnoitteluaan toukokuussa ongelmallisen
tappiokierteensä vuoksi. Minuuttitaksat jälleen nousevat, kenties tällä
kertaa siinä määrin, että modeemikäyttäjien on pakko etsiä ratkaisua
mm. taloyhtiöliittymistä.
Jokainen tietää, että Elisan Liittymäkampanjan ystävällinen kädenojennus
"tietoyhteiskunnan kehityksen puolesta" on teeskentelyä:
Kimppaliittymän 41 euroa taloyhtiöliittymän 5 - 20 euroa vastaan on mitä
suurinta kiskontaa. Elisan mainostama ammattimainen tekninen tuki internetkäyttäjille
on kaikkien aikojen vitsi, eikä jokaisen liittyneen ole mitään mieltä
maksaa jopa 30 euroa kuukaudessa siitä, että yksi sadasta käyttäjästä
ei kertakaikkiaan opi selaimen käyttöä tai sotkee kerran pari kuukaudessa
tietokoneensa asetukset niin, että käyttö muuttuu mahdottomaksi. On oikein
että tyhmyydestä sakotetaan, mutta ei ole oikein, että jokaista sakotetaan
riippumatta siitä tarvitseeko hän palvelua vai ei!
Elisakonsernin ongelma on asiakaspohjan romahdus, joka vain osittain johtui kännyköihin
siirtymisestä. Ikävä Elisallekin oli se, että kännyköihin siirtyminen
ei välttämättä kovin pysyvästi tapahtunut sen omistamalle Radiolinjalle,
vaan edullisempia puheluja tarjoaville kilpailijoille. Ihmiset kun
huomasivat, että se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa...
Hamassa historiassa Puhelinyhdistyksen aikaan punainen lanka oli
"edullinen puhelinyhteys kaikille", kunnes muutamat neropatit lyöttäytyivät
yhteen todetakseen: "Hei me tehdään tällä rahaa, ja paljon!"
Osuustodistukset muunnettiin osakkeiksi ja liikevoittojen tavoittelu alkoi.
Stadilaiset eivät pidä lypsämisestä, kukaan ei pidä siitä että omalle
lompakolle mennään. Asiakkaat äänestivät jaloillaan samaan aikaan kun
yhtiö lähti tavoittelemaan omistukseensa maakunnallisia puhelinyhtiöitä.
Tämä vaati suunnattomia satsauksia tekniikkaan. Hyvä, että saatiin
tekniikka, mutta kuka käyttää sitä! Alan toimijoilla karkasi mopo käsistä,
hölmöimmät lähtivät sähläämään isojen poikien kanssa ulkomaille.
Elisan osallistuminen taisteluun Suomen suurimman tittelistä maksoi sille
hukattuja voimavaroja ja virheinvestointeja.
Osuustoiminnallisuus murrettiin pörssivetoisessa teknohypessä joka on nyt
saavuttanut ähkyasteensa. Jos osuuskunnallisuutta olisi säilytetty,
tietoyhteiskunta olisi paljon lähempänä tänä päivänä. Seuraava on
kaukaa haettu esimerkki, mutta kun kaikissa kehittyneissä teollisuusmaissa
tapahtui samaa, esimerkkiä ei valitettavasti löydy lähempää: Vuonna 2003
Uuden Meksikon haja-asutusalueilla kuituyhteysverkkoja paikallisille
internet-operaattoreille tarjotaan osuustoiminnallisesti noin 70% halvemmalla
kuin vastaavana yritystoimintana!
Kun Elisan omistama haja-asutusalueella oleva puhelinkeskus toimii
vajaakapasiteetilla ja Elisan runkoverkossa on aliliikennöityjä kuituja,
Elisa pistää pääkaupunkiseudulla asuvan tavallisia puheluja puhuvan
kuluttajansa maksumieheksi. Tämä jos mikä on vihamielinen teko asiakasta
kohtaan!
Suomen posti on hyvä esimerkki siitä, miten se on kyennyt sopeuttamaan
toimintojaan markkinatilanteessa, jossa sähköinen viestintä on syrjäyttänyt
kirjeenkantoa; lehdenjakelu, pakettien toimittaminen on kehittynyt siitä
syystä, että aktiivisesti tehdään yhteistyötä markkinoilla
postimyyntiyritysten kanssa. Toimipaikat - huolimatta siitä, että niitä on
jouduttu vähentämään - tarjoavat nyt kokonaan uudenlaisia palveluja ja
monipuolisuutta.
Valitettavasti Elisa ei ole ymmärtänyt palvelujen kehittämistä, vaan on
alkanut pelata heikoin lenkki-peliä: poistetaan kustannuspaikalta
palvelunumeroihin vastaavia ihmisiä, jotta tilinpäätös ei näyttäisi
niin pahalta, virtaviivaistetaan yhtiö tehostamalla toimintoja ja laitetaan
nettiin mahdollisimman paljon kaikkea muuta tietoa paitsi yhteystietoja sekä
automatisoidaan vastaustoimintoja... Asiakkaan ja yhtiön välinen suhde etääntyy
entisestään ja luottamuspulan seurauksena asiakkaita on entistä vähemmän.
Elisalla on nyt sellainen vaihe, että sen pitäisi miettiä strategiansa
uudelleen.
Takaisin kolumniaiheisiin
Sonera viestii
kuluttajalle: Älä haaveilekaan laajakaistasta jos olet köyhä!
Kari Sundvall
Kuningaskuluttaja-ohjelma TV 1:ssä kertoi torstaina 9.1.2003
Teliasoneran käytännöistä laajakaistan hankkijoille, joilla ei ole
puhtaat luottotiedot. Sonera vaatii asiakkaaltaan 250 € takuumaksun, jonka
yhtiö pitää siihen saakka kunnes asiakas irtisanoo sopimuksensa. Käytännössä
yhtiö ei siis hyvitä asennuksen ja ensimmäisten kuukausien maksua niiden
erääntyessä, vaan pidättää itsellään rahat.
Me, jotka toimimme Nettimaunulassa "kansalaisten tietokoneiden käytön
esteiden poistamisen" aatteen pohjalta, olemme huolissamme tällaisesta
kehityksestä, jota mm. Teliasonera edistää. Työelämän ulkopuolellakin
olevat tarvitsevat virikkeitä ja mahdollisuuksia, joita Internet ja
tietokoneet tarjoavat. Niihin liittyvät onnistumisen kokemukset nostattavat
itsetuntoa, rohkaisevat kansalaiskeskusteluun, ennaltaehkäisevät Suomessa
yleistä masennusta ja voivat jopa pelastaa syrjäytymiskierteeltä.
Soneran laajakaistamalliin ollaan muuallakin vaatimassa korjausta, ja ensi
vuoden alusta lähtien Soneran menettely on muutenkin muuttumassa
laittomaksi.
Kohderyhmä väärä
Teleoperaattoreille alkoi 90-luvun laman aikaan kertyä luottotappioita käyttäjäryhmästä,
joka joutui puille paljaille rahoitusrakenteen romahtamisen myötä, ja
harkitsemattomien nuorten ryhmästä, jota oli houkuteltu mobiilihypeen
mukaan, ja jonka tekniikan he nopeasti omaksuivat, mutta ei sen käyttöön
liittyvää vastuuta. Suomessa kuitenkin velkaannuttiin muistakin syistä
kuin vastuuttomasta kulutuksesta johtuen. Siksi on aivan käsittämätöntä,
että yhteiskunnallinen syrjintä työntää lonkeronsa tällekin alueelle.
On paikallaan vaatia ennakkoon laitteiston hinta ja asennuskulut, ja kukaties
kuukauden kiinteä maksu etukäteen sellaisilta joiden maksukyvystä ei ole
tietoa. Kohtuutonta ja syrjivää teleoperaattorilta on vaatia isot ennakot,
jotka vanhassa rahassa ovat 1500,- mk, ja kaiken kukkuraksi pitää se,
kunnes liittymä irtisanotaan. Jos taloyhtiöliittymää rahoitettaisiin
samanlaisella ennakolla, sillä voitaisiin rakentaa melkein koko liittymä ja
veloittaa jatkossa pelkät internetoperaattorin jaetut maksut!
Teleoperaattoreiden ongelmallinen laajakaistakonsepti
Kun olemme tutustuneet lukuisiin taloyhtiöihin Helsingissä taloyhtiöliittymien
merkeissä olemme myös nähneet teletiloja, joissa on johtavien
teleoperaattoreiden laajakaistatekniikkaa. Ongelmana on, että laitteistosta
tavallisimmin johtaa linja yhdelle ainoalle tilaajalle. kansantaloudellisesti
tällainen on täydellinen fiasko. Isojen käyttäjäryhmien tarpeet on
totaalisesti unohdettu kun on lähdetty kehittämään luksuskäyttäjän
omaa kaistaa. Kalleus ruokkii itseään ja konsepti on kannattamaton nin
kauan kun puhelinkeskuksesta lähtee vain yksi tilaajalinja! Kun oma taloyhtiö
lähtee toteuttamaan jaettua kiinteää internetyhteyttä etuna saadaan
mahdollisuus vaikuttaa liittymätyypin kehittämiseen. Kun asukkaat
tarvitsevat hiukan nopeampia yhteyksiä, kaistaa voidaan ostaa lisää.
Teleoperaattorit eivät ikipäivinä pysty tällaiseen joustavuuteen.
Periaatteessa on hyvä, että nopeutta vaativille löytyy omaa luksusta,
jonka he siitä suostuvat maksamaan.
Modeemikonsepti keskivertokäyttäjille mentiin Helsingissä pilaamaan
ekonomien toimesta siirtymällä minuuttiveloitukseen,
joka sekin tulee kalliiksi. Siihen mennessä ainoa ongelma oli, että
surffaajaan ei saanut yhteyttä, paitsi kenties kännykällä. Hidas
surffaaja lukee sivuja harkitummin eikä odota sivuilta nopeita
latautumisaikoja, sillä sisältö on kaikkein oleellisin. Siksi kestävän
kehityksen kannalta paras ratkaisu olisi taloyhtiöliittymä, jossa yhtä
linjaa varaa enemmän kuin yksi käyttäjä, mieluummin kuitenkin useampi
kerrallaan. Vaikka kiinteät hinnat putoaisivatkin 30 euron kuukausimaksun
tasolle, sekin on liikaa sellaiselle, joka käyttää liittymäänsä säännöllisesti
vain sähköpostinsa lukemiseen.
Suomessa hinta-nopeuskehitys akseli on vääntymässä nopeuden lisäämisen
puolelle, mikä on strem-videofriikeille ja verkkopelihullaantuneille hyvä
juttu. Hyötyjänä on myös taloyhtiöliittymätilaajat. Keskiverto 42-50
euroa kuussa maksva ei kuitenkaan kovin paljon iloa laajemmasta kaistasta
saa, sillä iloisempi yllätys varmasti olisi ollut parikymmentä prosenttia
halvempi hinta.
Kari Sundvall
14.1.2003
Takaisin kolumniaiheisiin
Taloyhtiöliittymät toimivat ja vieläpä
nopeasti
Jussi Karjalainen
Meillä on As Oy Säästölaidassa ensiviikolla yhtiökokous
-vuosi sitten (kohdassa muut asiat) sain ajettua meidät NettiMaunulan
pilotiksi.
Nyt käyttäjiä on jo 40 asuntoa ja tekniikka pelaa pääsääntöisesti
hyvin. Olen merkinnyt kalenteriin kaikki havaitsemani yhteyskatkokset ja muut
ongelmat. Lisäksi olen testannut tiedonsiirtonopeuksia ftp:llä Suomesta ja
ulkomailta ja kaistaa on aina riittänyt runsaasti. Siis taloyhtiön päässä
- jos joku jenkkien leffasaitti tarjoaa "modeeminopeutta" niin
samaan aikaan kotimaasta saa koko kaistan leveydeltä dataa. Ja lysti maksaa
vähemmän kuin Elisan lankapuhelinliittymän perusmaksu kuukaudessa!
Ja sitten ongelmat, joskus netti tuntuu hitaalta, uutuuden viehätys on
poissa ja nopeuteen turtuu - sanomalehden sivu kääntyy nopeammin kuin
nettisivu ;-)
Mutta onko yhteys hitaampi kuin työpaikkojen tai yliopistojen nettiyhteydet?
Aiheutammeko itse ruuhkan vai johtuuko se aivan jostain muusta? Faktoja ei
valitettavasti ole saatavissa, mutta toivottavasti vuoden kuluttua on.
Minulla ja muutamalla jolla tekniikkakin on hallussa on tavoitteena mitata ja
tilastoida todelliset liikennemäärät ja kerätä faktaa!
Eli nopeutta riittää, ja katkoksia ei ole sen useammin kuin muissakaan
nettiyhteyksissä. Yksi erittäin vakava ongelma ilmeni viime keväänä,
noin viikon yhteydet toimivat erittäin hitaasti, niin hitaasti että monet
luulivat että yhteys ei toimi lainkaan. Mutta yhteys itse asiassa toimi,
suurin osa lähetetyistä data paketeista vain hukkui matkalla... Ja koska
meillä on Elisan Arenanetin päällä Netsonicin liittymä niin virheen
korjaajaa ja vastuunkantajaa oli "lähes mahdotonta" löytää...
Kyseinen ongelma on toistunut kerran, mutta kesti tuolloin noin 5 tuntia.
Netsonic vannotti, että heidän päästä se ei johtunut. Elisalta en yrittänyt
edes kysyä, missä mättää.
Toimivat -ja ensi vuonna yli sata taloyhtiötä laittaa samanlaiset systeemit
kuin meillä Maunulassa (minun ennusteeni)
Jussi Karjalainen
3.12 2002
Takaisin kolumniaiheisiin
Taloyhtiöiden infrastruktuurin uusi
aika
Vesa Autio
Sähkö- ja antenniverkkoa pidetään puhelinverkon ohella
itsestäänselvyytenä. Nyt on alkamassa uusien perusrakenteiden luominen -
taloyhtiöverkot!
Yhtiön sisäinen verkko ei ainoastaan mahdollista edullisia Internetyhteyksiä,
vaan myös sisäisen palvelimen pitämisen, jonka avulla voidaan tarjota lähiverkon
palveluita yhtiön asukkaille.
Lähiverkossa voidaan siirtää tietoa esim. huolloista, yhteyskatkoista,
pelata pelejä, kaikki tämä ISP-palveluista riippumattomina. Yhtiön
aktivistien ylläpitämät palvelimet saattavat ennen pitkään muuttua myös
web-servereiksi, joista niistä tulee osa Avointa alueverkkoa.
Maunulassa asuinkiinteistöt ovat muodostaneet - toistaiseksi pelkästään
keskinäisen dialogin keinoja käyttävän - liki 1500 osakeasunnon
verkoston, jonka tavoitteena on edistää Maunulan kehitystä turvalliseksi,
viihtyisäksi ja vetovoimaiseksi asuinalueeksi. Uuden ajan infrastruktuuri
lisää mahdollisuuksia voimistaa alueellista kehitystä ja tuoda yhteen
erilaisia ihmisiä sekä vuokra- että omistusasunnoissa. Nettimaunulan
verkko on mainio - joskaan ei ainoa työkalu tähän.
Aika on siis verkottua ja luoda uudet palvelut asukkaiden ulottuville
"Maisteri Ilveskorven malliin", kuten Maunulan aluekordinaattori
Hannu Kurjen tapana on sanoa.
Vesa Autio
30.10.2002
Takaisin kolumniaiheisiin
Internet-hintojen on laskettava!
Kari Sundvall
Kuningaskuluttaja-ohjelmassa 10.10.2002 yksikönjohtaja Petri
Lahtinen Soneralta ei usko, että oma-aloitteiset liittymän hankkijat
pakottaisivat internet-operaattorit hintojen laskuun. Hänen väittämänsä
on, että 10 eurolla ei pystytä tarjoamaan sekä laitteita että tukea.
Soneran mukaan ylläpito ja tekninen tuki ovat niitä, joita loppukäyttäjät
eniten arvostavat.
Hinta, nopeus ja toimivuus olivat Kuningaskuluttajaohjelman
nettikyselyn mukaan niitä ominaisuuksia, joita kuluttajat eniten arvostavat.
Hinta pitäisi vastaajien mukaan olla 20-30 euroa kuukaudessa. Soneran
Lahtinen uskoo 50 euron olevan, kustannukset huomioon ottaen, oikea
kuukausimaksu näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.
Maunulan vapaasti kopioitava huolella dokumentoitu (ja koko
ajan täydentyvä) edullisempi taloyhtiön liittymämalli, joka löytyy
osoitteessa http://www.kaupunginosat.net/maunula/kehittaminen/osku_laajakaista.htm
tarjoaa lähivuosiksi varteenotettavan vaihtoehdon johtavien operaattorien
rahastukselle. Jossain määrin mallillamme on samoja piirteitä kuin
ohjelmassa esitetyllä Espoon Laurinlahden yhdistyspohjaisella
internet-liittymämuodolla.
Kuningaskuluttaja-ohjelman toimittaja jakaa taloyhtiöliittymästä
osittain virheellistä tietoa: "Internetyhteyden nopeus on teoreettinen,
ja käyttäjä voi jäädä jumiin, jos naapurit käyttävät yhteyttä
samaan aikaan tai jos joku itsekäs valtaa kaistan vaikkapa elokuvan
lataamiseen." Tämä on väärinkäsitys: Laajakaistayhteys ei ole mikään
puhelinlinja, joka on varattu silloin kun joku toinen käyttää sitä.
Internetissä data kulkee pilkottuna "paketteihin". Kytkinlaite
puhelinjakamossa toimii salamannopeasti pakettien lähettämisessä netin ja
kotikoneen välillä (ja päinvastoin). Ruuhkassa toki tiedonsiirto hidastuu,
onhan paketteja toimitettava useampaan osoitteeseen, ja kuitenkin
laajakaistayhteydessäkin data kulkee jonossa. Isot tiedostot, joita esim.
elokuvat ovat, tulevat koneelle hitaammin, koska niissä on paketteja enemmän
kuin tavallisessa surffaajan käyttämässä websivussa. Video, elokuva tai
ohjelmapaketin päivitys tai muu tiedosto ei voi itsekkäästi varata koko
kaistaa antaakseen vuoron mitättömän pienelle sähköpostiviestille vasta
sen jälkeen kun se siirtynyt kotikoneelle tai webin avaruuteen juuri siitä
syystä, että tieto kulkee paketteina.
Kuningaskuluttajassa esitettiin myös uhkakuvana, että yhden
kaupunginosan kaikki ihmiset olisivat samaan aikaan verkossa ja näin
ruuhkauttaisivat internetyhteydet, myös 50 euron liittyjille.
Nettimaunulassa on kokemusta runsaan 7000 hitin päivästä, mutta ne
jakautuvat kahdelle palvelimelle. Kukaan ei muista erityistä ruuhkaa
kotisivuille pääsyyn. Olisimme mielenkiinnolla valmiit kokeilemaan tällaista
skenaariota osoitteessa http://www.maunula.net vaikkapa itsenäisyyspäivänä
klo 18.00. (Merkitkää kalenteriin :))
Internetin kapasiteetin rajoitukset tulevat esiin yleensä
vasta silloin kun jotain todella dramaattista tapahtuu. Silloin tv todistaa
voimansa tiedonvälittäjänä.
11.10.2002
Kari Sundvall
Takaisin kolumniaiheisiin
Tavallinen ihminen ei
megabittiyhteyttä tarvitse
Heli Rantanen
Ei ole voinut välttyä siltä ajatukselta, että on ns.
suurten operaattoreiden edun mukaista vältellä kunnollista keskustelua
internetyhteyksien käyvästä hinnasta ja yleensä siitä, mitä myydään.
50 euroa kuussa on liikaa sellaisille ihmisille, jotka käyttävät nettiä vähän
tai satunnaisesti. 50 euroa kuussa on kaikenkaikkiaan liikaa, kun mietitään
syvällisemmin, mistä maksetaan. Ns. tavallinen ihminen ei pääsääntöisesti
tarvitse "omaa" megabittisarjan yhteyttä nettiin. Tämä ihminen
haluaa sellaisen yhteyden, jolla voi ilman minuuttilaskuria hyödyntää
verkkopalveluja tai vaikka vain surffata.
"Omaa kaistaa" myydään mielikuvilla, jotka eivät pidä
paikkaansa. Täysin riittävä määrä kaistaa on todellisuudessa käytössä
paljon halvemmallakin, aivan sillä samalla logiikalla kuin yritysten sisäisissä
verkoissakin. Yksi nopea yhteys on jaettavissa useamman kesken
yksinkertaisella tekniikalla – tuskin yritykset käyttäisivät tätä
tekniikkaa, jos se haittaisi niiden työskentelyolosuhteita! Tällöin myös
hinta on jaettavissa. Väitämme, että hinta on tärkeämpi
laajakaistayhteyden hankintapäätökseen vaikuttava seikka kuin nopeus. Kun
hinta on kymmenen euroa kuussa tai vähemmän, 25-30 % taloyhtiön asukkaista
saadaan kättelyssä mukaan.
Helsingin Maunulassa on asiasta omakohtaisia kokemuksia. Vuoden kestänyt
hanke on herättänyt monenlaisia ajatuksia meissä, jotka olemme olleet siinä
käytännössä mukana järjestämässä kokouksia, päivittämässä
nettitietopaketteja, asentamassa laitteita
Heli Rantanen
9.10.2002
Takaisin kolumniaiheisiin
Nettioperaattorien hämmästyttävää
asiantuntemattomuutta
Kari Sundvall
Helsingin Sanomien kuluttajasivulla lokakuun alussa julkaistu kooste
operaattoreiden tarjoamista laajakaistavaihtoehdoista hymyilytti
kapulakielensä vuoksi. Operaattorien myyntiedustajat eivät selvästikään
tunne tuotteitaan, niinpä hinnoittelu on suorastaan hatusta vetäisty.
Hinnanero yksittäisten ja yritysliittymien ja taloyhtiöliittymien välillä
on huomattava, ja kysymyksessä onkin eri tuotteet. Palvelutaso on
hinnoiteltu epämääräisimmin noin 50 euron palvelupaketissa.
Tukipalveluja joudutaan käyttämään melko vähän, kun operaattorin
dokumentointi asiakkaalle on kunnossa. Dokumentoidun tuotteen kehittäminen
maksaa, ja kuluttajan kukkarolle on pakko mennä. Mutta pitääkö se tehdä
kuukausittain? Teknisen tuen tarve on suuri hankkeen alussa ja se vähenee
nopeasti. Kun liittymän haltija myöhemmin hankkii uuden koneen,
tukipalvelujen käyttöön syntyy mahdollisesti hetkittäistä tarvetta.
Soneran Ryhmäpäällikkö Mika Tammelin muistuttaa kuluttajasivun artikkelin
mukaan edellytyksestä, että taloyhtiössä olisi alan asiantuntija, joka
tietää laitteista ja kaapeloinneista. Kuka tahansa propellihattu ei saa
laitteita asentaa, vaan teleasentaja. Hänen työpanoksensa ei näyttele niin
suurta osaa hinnanmuodostuksessa, mutta laadussa kyllä.
Jos taloyhtiö tekee järkevän päätöksen liittymän laskuttamisesta, se
ei kirjanpidollisesti ole vaikeampaa kuin autotallipaikan vuokran periminen.
Hinnat voidaan päättää yhtiökokouksessa. Taloyhtiöliittymissä on tärkeää,
että hallitus on hankkeessa mukana. Huonosti hoidetussa taloyhtiössä
yhteistyö ei välttämättä toimi. Aktiiviporukka voi perustaa yhdistyksen,
joka hankkii liittymän ja jakaa sen kustannukset. Liittymismaksulla
alkuinvestointi saadaan kasaan.
Vanhan talon internet-liittymä on toistaiseksi edullisin toteutettuna
HomePna -tekniikalla. Talon puhelinkeskukseen hankitaan ADSL-modeemi ja
yhteyden jakava laite. Laitteiston hinta esim. rivitalon 8 asukkaalle yhteensä
on noin 1300 euroa, asennus liittymää kohti 20 - 30 euroa. Mitään työasemia,
joihin Elisa Internetin Olli Rasia viittaa, ei tarvita.
Kerrostalossa HomePna:lla päästään tosiedullisiin yhteyksiin. Kun
taloyhtiöt sijoittavat itse tähän tekniikkaan, pitkällä aikavälillä
halpa liittymä voidaan saada tuottamaan yhtiölle tuloa tai keräämään
rahaa nopeampiin yhteyksiin tai seuraavaa netti-innovaatiota varten.
Soon Communicationin tuotepäällikkö Marko Niskanen puhuu yritysliittymän
ongelmista, jotka eivät kuitenkaan kosketa taloyhtiöliittymää. On kysymys
eri ongelmista: On oivallettava, että hinta ei sisällä tukipalvelua. Siitä
on maksettava erikseen, mutta ei välttämättä automaattisina
kuukausimaksuina.
Selvä asiavirhe Marko Niskasella on kommentti ylläpitäjän oikeuksista.
Vain nettioperaattori voi teoriassa päästä asiakkaan sähköposteihin.
Taloyhtiön ylläpitäjä on asiakkaan asemassa eikä operaattori-ylläpitäjän.
Kokonaisuutena operaattorien kommentit taloyhtiöliittymäuutisiin kuvastivat
tuskaa tosiasian edessä, että jossain on murrettu ylihinnoittelun ja
teknisen salaseuran savijalat. Viimeistään tässä uskottavuusongelmassa
heidän on alettava tuotteistaa edullisia liittymiä, jotta heidän koko
asiakaspohjansa ei pettäisi.
4.10.2002
Kari Sundvall
Takaisin kolumniaiheisiin
Maunulan "laajakaista"
kansanomaisesti selitettynä
( > Vanhojen talojen HomePna-tekniikkaa)
Kari Sundvall
Teknisesti taloyhtiöliittymä ei ole "laajakaista"
sillä se ei teoreettisesti saavuta sen vaatimusta. Laajakaistan käytännön
vaatimus on, että kaikki liittyneet voivat samanaikaisesti katsoa koko
ruudun täyttämää hyvälaatuista videota ts. korvata televisio. Tähän ei
taloyhtiöliittymällä päästä, mutta markkinoilla olevien, noin 50 euron
oma kaista-liittymien tilanne on käytännössä samanlainen.
Taloyhtiöliittymä on pelkkään kuukausimaksuun perustuva kiinteä ts. aina
auki oleva yhteys, jossa ei tarvitse soittaa modeemin avulla mihinkään.
Tietokone voidaan pitää auki, nukkumassa tai sulkea käytön välillä.
Liittymä ei häiritse lankapuheluja. Se voidaan helposti ottaa niihinkin
asuntoihin, joissa ei enää ole lankapuhelinta. Jos joku haluaa luopua
liittymän saatuaan lankapuhelimestaan, sekin käy. Suomessa kiinteistöt
omistavat itse talossa olevat puhelinjohdot, joten operaattorit eivät voi
niiden käytöstä päättää.
Tekniikkaa tuodaan kahteen kohteeseen: talon puhelinkeskukseen ja
kotikoneeseen, aivan kuten markkinoilla jo olevassa ADSL-liittymässä.
Puhelinkeskukseen tulee ADSL ja yhteyden jakava laite, joiden hankintakulut
jaetaan tasan käyttäjien kesken. ADSL yhdistetään vuokratun puhelinlinjan
kautta Internet-operaattorille, joka kuukausimaksussaan veloittaa linjan
vuokran.
"Maunulan mallissa" hanke on kokonaan taloyhtiön. Sille tulee
laskut ja se velottaa kuukausimaksun vastikkeen tai vuokran yhteydessä
asukkaalta. Selkeintä on käsitellä hanke yhtiökokouksessa, joka voi
vuosittain vahvistaa kuukausi- ja liittymismaksut. Kirjanpidollisesti se ei
ole mutkikkaampi kuin saunamaksujen hallinnointi. Maunulassa on toteutettu 1
ja 2 Megan yhteyksiä. Tarvittaessa ottamalla yhteyttä operaattoriin ne
voidaan nostaa esim. 4 megaisiin yhteyksiin.
Laitteiston hinta vaihtelee liittyvien mukaan 1300 eurosta ylöspäin, ja
karkeasti jaettuna kertakustannus talotta kohti on runsaat 130 euroa.
Asennuskustannukset puhelinkeskuksessa ovat 20 - 30 euroa / asunto.
Teleasentaja tekee työn ammattimaisesti eikä taloyhtiössä vaadita
erityistä kaapeloinnin asiantuntemusta.
Yhteys jaetaan käyttäjille yhdistämällä laitteesta lankapari liittyneen
asunnon puhelinjohtoon. Laite jakaa operaattorilta tulevan yhteyden
"demokraattisesti" käyttäjien kesken. Jos internetvideon katsojia
on hetkellisesti paljon liittymässä, videot voivat nykiä, mutta sähköpostin
käyttäjä tai tavallisilla nettisivuilla surffaaja ei huomaa mitään eroa
nopeudessa. Jos joku lataa netistä mitä tahansa tietokoneohjelmaa, se ei käytännössä
hidasta muiden internetyhteyksiä. Tietosuoja laitteessa on kunnossa: Naapuri
ei tiedä käytätkö vai oletko käyttämättä Internetyhteyttä, ja
tietokoneeseen liittymän kautta voi murtautua vain hakkeri.
Liittymän käyttäjällä pitää olla puhelinpistorasia, ja harvoinpa se on
irrotettu, vaikka lankapuhelimesta olisikin luovuttu aikoja sitten.
Puhelinpistorasiaan laitetaan pistoke, johon nykyinen puhelin voidaan liittää.
Pistokkeesta on johto erityiseen verkkokortti-sovittimeen, joka voi olla
koneeseen asennettava tai ns. ulkoinen laite. Hinta vaihtelee 40 - 90 euron välillä.
Ulkoinen on sovitin kalliimpi ja se voidaan liittää vaikkapa kannettavaan
tietokoneeseen (USB-liitäntä tai ethernet). Ei ole mitään esteitä yhdistää
useitakin koneita samaan verkkoon kodissa.
Maallikko useassa tapauksessa joutuu turvautumaan asennusapuun, joka maksaa.
Tarjousvaiheessa kannattaa selvittää moniko tätä kortin
"ajureiden" asennusta ja Internet-yhteyden luomisen apua tarvitsee,
ja pyytää asennustyölle yhteinen tarjoushinta, joka sitten on jaettavissa
asennuksen tilanneiden kesken. Markkinahinta on luokkaa 50 euroa/ liittymä.
Käyttötuen tarpeessa on vaihtelua, mutta tähänastiset kokemukset
osoittavat varsin vähäisiä ongelmia, ja ne ovat olleet enemmänkin talon
ulkopuolisissa yhteyksissä teleoperaattoreiden verkoissa. Ongelmat siis eivät
ole pääasiallisesti virheellisestä tietokoneen käytöstä aiheutuneita.
1.10.2002
Kari Sundvall
Takaisin kolumniaiheisiin
Ristiretkellä tiedon
valtatiellä
Vesa Autio
Taloyhtiöt, jotka sijaitsevat tiheään asutulla seudulla
kieltäytyvät maksamasta operaattoreiden korkeita maksuja ja rakentavat omat
liittymänsä. Mistä saavat suuret operaattorit tämän jälkeen suuret
voittonsa osakkaidensa vakuuttamiseksi ydinliiketoiminnan sujumisesta?
Onko edessä haja-asutusseudun ryöstöretki ja todellinen Digital Divide,
kun yhteyksiä tarjotaan entistä korkeampaan hintaan
... vai seuraavatko operaattorit aikaansa ja aloittavat taloyhtiöverkkojen
ylläpitosopimusten teon, jossa yhtiön omistamista laitteista huolehditaan
kohtuuhintaan.
Mielenkiintoisin vaihtoehto on hinta vs. nopeus -sota, jossa operaattorit
yrittävät saada markkinat haltuunsa nostamalla liittymiensä nopeutta pitämällä
samalla hinnat entisellä tasolla.
On täysin sama mitä tapahtuu, sillä "Maunulan malli" on
tehokkaasti leviämässä kansan tietoisuuteen tiedotusvälineiden kautta.
Isoilla operaattoreilla on hinnoittelun uskottavuusongelma, jota pahentaa epäasiantuntijamaiset
selittelyt liittymämuodoista.
Nyt seuraamme mitä tapahtuu hintatasolla seuraavan vuoden aikana ja odotamme
uusien monipuolisempien tuotteiden ilmestymistä markkinoille.
30.9.2002
Vesa Autio
Takaisin kolumniaiheisiin
HYVIN SUUNNITELTU, PUOLIKSI TEHTY
Vesa Autio
Männikkötien asukkaat ja yhteyshenkilöt ovat osoittaneet,
kuinka paljon joustava tiedottaminen nopeuttaa ja helpottaa töitten tekoa.
Onko tässä asentajien toteutunut unelma? Siltä ainakin näytti kiinteistön
teletilojen avainten saantiin saakka.
As.oy Männikkötie 5 on ulospäin varsin kaunis rakennus.
Taloyhtiön muodostaa kaksi kaarevaan muotoon rakennettua taloa, joiden väliin
on jätetty tilaa puille ja lasten leikkikentälle. Rakennusten sijoittelua
kuvaa parhaiten kaksi rinnakkain asetettua sulkumerkkiä )) ja niiden välissä
on mainitsemani lasten leikkikenttä. Talot ovat hyvin hoidetun näköisiä
eikä yhtiön iäkkyyttä helposti huomaa, koska peruskorjaukset on hoidettu
ajallaan rappukäytävissä ja huoneistoissa.
Teletilat kuitenkin paljastavat ajan patinan ja aiheuttavat Taloyhtiöverkon
rakentajille ylimääräistä päänvaivaa.
Sähkötyöt teetettiin urakoitsijalla, koska vanhan ja uuden
sekottaminen vaatii ammattilaisen näkemystä - eräs alan töitä tehnyt
asukas totesi tämän kun häneltä kysyttiin, josko hän asentaisi
tarvittavat valaisimet ja pistorasiat.
Seuraavaksi oli vuorossa Adsl-linjojen asennus Elisan
toimesta. Yhteys on Netsonicin. Tässä vaiheessa taloyhtiön muoto aiheuttaa
virheen... kaksi taloa, joiden telejakamot eivät ole keskenään yhteydessä
tarvitsevat molempiin jakamoihin omat laitteet, Pna-kytkimet ja
Adsl-yhteydet. Taloyhtiön, Netsonicin ja Elisan välisen informaatio
katkoksen johdosta toiseen taloista vedettin kaksi ADSL-yhteyttä. Virheen
korjaamiseen kului pari viikkoa eli tilaukset tulee tehdä kirjallisina jos
yhtiö valitsee tavallisuudesta poikkeavan yhteys ratkaisun.
Kaikki muu kuten avaimet, sähköpostitunnukset/ salasanat,
Pna-sovittimet/kytkimet, Adsl-modeemit, jopa linjojen testaus asennukset
henkilöiden lomista huolimatta järjestyivät hyvin joustavasti.
Asennuksista on tarkoitus tehdä mahdollisimman kuvaavat
dokumentit, jotta uusien yhtiöiden kynnys mukaan tuloon madaltuisi.
11.8.2002
Vesa Autio
Takaisin kolumniaiheisiin
Taloyhtiö vs. Valtakunnallinen
Operaattori
Vesa Autio
Kiinteistöliittymä on yhtiölle suuri
asia. Sen tuoma arvonnousu sekä edut ovat moninkertaiset suhteessa
hankintahintaan, mutta myös suuret Operaattorit haluavat saada osansa. Heillä
vain taitaa loppua panokset kesken, kun hinnat alkavat aktiivisten Taloyhtiöiden
toimesta lähestyä tavallisia kuluttajia.
Suurten taloyhtiöiden päätöksenteko on
yleensä hidasta, mutta tässä harkinnassa on omat hyvät puolensa, koska
sillä saadaan aikaan yhtiön kokonaisvaltainen ratkaisu.
Hyvin suunnitellut sekä toteutetut asennukset talojakamoissa on
vikatilanteissa helppo diagnosoida ja huoltaa.
Dokumentaatio asennuksista on erittäin tärkeä, koska alkuperäinen
asentaja harvemmin tulee tekemään uusia kytkentöjä. Asukkaiden
informointi yhteys mahdollisuudesta helpotta hankinta päätöstä, koska
yhteyden nopeus ja kuukausimaksut määrittyvät liittyvien talouksien
mukaan.
Käytiin laittamassa taas yhteen taloyhtiöön letkut
kuntoon. Kyseessä oli 60-asunnon rivitaloyhtiö meren tuntumassa.
Taloyhtiössä oli otettu käyttöön valtakunnallisen operaattorin kiinteistöliittymä
ja yksi talous oli avannut siihen liittymän eli yksi käyttäjä.
Meidän asentamamme rinnakkainen järjestelmä, jonka tilaajana oli taloyhtiö
ja jossa käytetään toista operaattoria ja täysin erilaista
hinnoitteluperiaatetta. Keräsi heti kymmenkertaisen määrän käyttäjiä.
Riittävän edullinen hinta lisää halukkaiden määrää aina. Vaikka alue
olisi kuinka rikas, ei siellä siitä huolimatta haluta laittaa rahaa
turhaan, jos saman saa pienellä ”sijoituksella” halvemmalla. Ihmiset
ovat valveutuneita ja kontrolloivat sitä, mihin rahansa laittavat.
Talojakamossa tilanne oli vain jotenkin korni.
Kaksi miltei identtistä HomePna/ADSL järjestelmää vierekkäin. Asennus ja
tekninen toteutus näissä liittymissä on lähestulkoon sama.
Miten liittymät eroavat?
Toisen liittymän laitteet omistaa operaattori, joka myös kiskoo niiltä
talouksilta, jotka liittyvät markkinahintaisen kuukausimaksun (50.- €).
Toisessa laitteiston omistaa taloyhtiö, joka määrittelee kuukausimaksut
ADSL-yhteysnopeuden kustannusten mukaan ja hinta saattaa vaihdella 5-10
euroon kuukaudessa.
Yhtiö päättää itse omat hintansa asukkaille ja tässä esimerkissä
pystyy tarjoamaan lisäarvopalvelun asukkailleen.
24.6.2002
Vesa Autio
Takaisin kolumniaiheisiin
Laajakaistasivujen sisällöntuottotiimi:
Kari Sundvall ja Vesa
Autio
Motto: NO COPYRIGHTS; LEVITÄ JA KÄYTÄ TIETOA VAPAASTI!
Tämän sivun tuottamista ei ole tukenut mikään taho tai yritys!
|