| AIHEET:
1. Digikamera
2. Kuvansiirto- ohjelmistot
3. Liitännät
4. Muistikortit
5. Digitaalinen videokamera
6. Kuvaustilanteet
7. Kuvan valmistaminen web-sivulle
8. Skannerin käyttämisen ohjeita
lisätty 3/2003
9. Ilmaisen kuvagalleria-
ohjelman ohje
lisätty 3/2003
10. Kotisivunteko- ohjelmien
esittelyä ja linkkejä
lisätty 3/2003
|
Digiperehdyttäminen Mediapajalla HELKA-kotisivuntekijöille
10.6.2002 : Materiaalit
Nämä ohjeet on pyritty tekemään sellaisiksi, että niitä voi
soveltaa muihinkin kokoonpanoihin kuin mitä Maunulan Mediapaja tarjoaa
1 Digikamera
- Käyttötarkoitus yksittäisten kuvien ottaminen hyvällä
resoluutiolla (= kuvan tarkkuus); tavoitteena saada tarkkoja kuvia
- Joissain digikameroissa myös video-otosten kuvausmahdollisuus,
lyhyitä 10-15 sek. pätkiä, jotka kamera generoi AVI-muotoon >
muokattavissa mpegiksi ja siirrettävissä katsottavaksi netissä
- Noin 2 megapixelin kamera on riittävän laadukas vastaamaan
yksinkertaista 35mm. amatöörikameraa
- Plussana kamerassa on zoomaus, tosin on huomattava, että
digitaalinen zoom on käyttökelvoton, se ei lisää laatua vaan
moninkertaistaa tiedoston koon.
- Kuvaustilanteessa akkuja/paristoja kuluttaa lcd-näyttö, vaikka sen
käyttäminen helpottaa rajaamista. Halvoissa digikameroissa on huono
katseluikkuna, kannattaa ensin muutamalla testiotoksella verrata
luupin näkymää lopulliseen kuvaan
- Kuvaustapahtumaan; ensin tarkistitko onko akuissa riittävästi
virtaa! Virta päälle; kytkin löytyy jostain, Ixusessa se on
ylhäällä keskimmäinen on/off nappula, jota pitää painaa
napakasti; epäherkkyydellä on pointtinsa, se estää kameran
avautumista tahattomasti. Erilaiset kuvausvalinnat; automaattinen,
käsisääteinen, videoleike, mikäli ne kamerasta löytyvät.
Automaattisuus riittää pitkään.
Canon, Kodak, HP... Canonissa kiertokiekossa on päällä katselu,
seuraava on automaattinen kuvaus, manuaalinen kuvaus ja laajakulmakuvaus,
viimeisenä videoleikekuvaus.
Canonin täydelliset esittely ja ohjeet englanniksi löytyy
osoitteesta http://www.dpreview.com/reviews/canondigitalixus300/
Muuta kameraan liittyvää: http://www.dpreview.com/
2 Kuvansiirto-ohjelmistot
Ne ovat merkki- ja mahdollisesti myös mallikohtaisia ohjelmia, jotka
toimitetaan kameran mukana. Kaikille yhteistä on, että tiedot
siirtyvät niiden avulla kameran muistikortilta tietokoneelle. Joissain
ohjelmistoissa kuten Canon ixusen Zoom Browser-ohjelmassa on
mahdollisuus ladata kuvia takaisin kameran kortille (upload);
Tärkeimmät termit, joilla pärjää ovat:
select all /valitaan kaikki kuvat kameran muistikortilta;
select new/ valitaan vain aiemmin lataamattomat kuvat;
download/ siirto kamerasta tietokoneelle;
delete /poistetaan.
Canon Zoom Browser on melkoisen automaattinen ohjelma; kannattaa
kuitenkin käynnistää ohjelma käynnistä-valikosta, jos aikoo suoraan
siirtää kuvatiedostoja haluamaan kansioon. Muussa tapauksessa
siirto-ohjelma käynnistyy automaattisesti kun tapahtuu seuraavaa:
Kamerassa on virta ja se on selailuasennossa ja liitosjohto on
yhdistetty tietokoneeseen.
Siirto-ohjelmien ensiasennus on yleensä helppoa. Lähes ainoa
ongelmakohta voi syntyä USB-liittimen toimimattomuudesta; yhteyttä
kameraan ei saada.
3 Tunnista erilaiset liitoskaapelit:
Tavallisessa digikamerassa käytetään liitäntänä
USB-liitäntää. Monenlaista kapeaa USB-liitäntää voi löytää
kameran päästä, koneen päässä on litteä USB-vakioliitäntä.
Digivideokamerassa on kapea dv- tai firewire-liitäntä,
tietokoneen päässä joko leveäpi firewire-liitäntä tai kapeampi
IEEE 1394-liitäntä. Firewiren erottaa digiliitännästä siten että
se on kapeampi ja alhaalta katsoen siinä on pieni suorakaiteen
muotoinen reikä.
Erilaisia liitäntöjä, keskellä isompi Firewire-liitäntä, joka tulee
tietokoneeseen.
erilaisia usb-liittimiä löytyy osoitteesta:
http://www.ramelectronics.net/html/usb_cables.html
... alkuun
4 Muistikortit
Compact flash ja Sonyn käyttämä Memory stick mahdollistavat isot
kuvatiedostot > saadaan lisää kuvatarkkuutta ja sävykkyyttä.
Kasettien koot vaihtelevat 8, 16, 32, 64Mt. Viimeksimainittu
mahdollistaa toistasataa 1700X1200 pixelin kuvaa yhdelle kortille
Näistä korteista siirretään tiedostot tietokoneelle valitsemalla
määrättyjä, uusia tai koko kasetillinen kerrallaan ohjelmiston
avulla. Periaatteessa samantyyppiset muistikortit sopivat keskenään
samanlaisiin väyliin. Pieniresoluutioinen esim. 2 megapixelin kamera ei
tietenkään tunnista tiedostoja jotka ylittävät kameran maksimikoon,
mutta isoresoluutioinen kamera pystyy tunnistamaan pieniresoluutioisella
otetut kuvatiedostot, mikäli kortti kameraan laitetaan.
Markkinoilla on myös korttien lukulaitteita, jotka USB-väylän kautta
siirtävät tiedostot tietokoneelle. Ne ovat sillä tavoin käteviä,
että lukulaite näkyy levyasemana, ja sen kautta tiedostot on helpot
siirtää tai kopioida.
5 Digitaalinen videokamera
DV-kameralla tehdään otoksista aluksi AVI-tiedostoja, jotka on
yhdistettävissä, editoitavissa ja tallennettavissa pakatussa muodossa.
Internetissä on käytössä kahdenlaista liikkuvan kuvan pakattua
muotoa; mpeg-video, jota voi katsella Windows mediaplayerilla/
Applen Quiktime playerilla; ja Realmedia-video (rm), joka toimii
Realplayerilla. Mpegin ongelma on mpegin eri versiot ja
tv-järjestelmäasetukset (Pal on yleiseurooppalainen standardi). mpeg1
on vanhin, huonosti pakkaantuva versio, uusin mpeg 4 on pakkaantuu
hyvin, mutta sen tuottamiseen tarvittava ohjelmisto on kallis. (Mpegiä
toistava Windows-mediaplayer tulee nykyisten käyttöjärjestelmien
mukana, Realplayerin plug-in ominaisuuden voi ladata
netistä ja asentaa kätevien ohjeiden avulla, jotka Harri on
laatinut Maunulan sivuille. )
Koetuotannossa talven harjoittelujen ja it-koulutusten aikana jouduttiin
toteamaan isojen tiedostojen ongelma käyttäjäpäässä. Laadukasta
kuvaa ja ääntä pystytään siis nettiin tekemään, mutta
latautumisen kustannuksella. Maallikko menee helposti kämmäämään
hitaan latautumisen aikana, kone tukkeutuu käyttäjän hätiköinnin
takia, mutta kuvaajaapa siitä syytetään...
Realplayerin tiedostojen tuottamisesta kertyy kokemusta Kotikirkossa.
Real-tiedostoja kyetään pakkaamaan tehokkaasti, mutta laadun
kustannuksella. Seurakunnan tilaisuuksissa on paljon sellaista
kuvattavaa, jossa ei tapahdu paljon liikettä. Valaistuksen ongelma
Maunulan kirkolla tulee esiin ylivalottuneina läiskinä, joista värit
on huuhtoutuneet pois samalla kun osa kuvasta on alivalottunutta.
Videokamera on still-kameraa selvästi herkempi valotusvirheille ja
värien vääristymiselle; lisäksi halvemmanpuoleisissa tai kameran
mukana tulevissa ohjelmissa on heikot editoimismahdollisuudet.
Liikkeeseen ja käsivaralla kuvaamiseen kumpikin tiedostomuoto on
armoton. Video-otoksia tehdessä kannattaa huomioida, että ihmiset tai
kohteet saattavat siirtyä, ja tämänkin huomioimisen jälkeenkin
tapahtuu kaikenlaista; ihmiset liikkuvat odottamattomiin suuntiin,
paukuttavat paperipinkkoja mikrofonin edessä jos eivät peräti onnistu
pudottamaan koko vempelettä, tai joku käy sammuttelemassa salista
valoja, jotta esityskalvot näkyisivät paremmin...
Monella kameralla kuvattaessa nämä murheet vähenevät, mutta
epäonnistunut kiinteiden kameroiden sijoittelu - kuten kirkolla -
tuottaa melko katastrofaalista jälkeä; opiksi ehdotan näytteen
katsomista laajakaistakokouksen videopätkistä, jotka olen
pätkimistekniikalla laittanut Maunulan kotisivulle kirkon kuvaamasta
materiaalista.
Digitaalista videota muokataan omalla ohjelmistollaan, jossa metaforana
käytetään filminauhaa tai video-otospätkää. Lopputuloksessa nauhat
yhdistetään videoksi, jossa voi olla erikoistehosteita, tekstityksiä,
liukuvia häivytyksiä jne.
linkki: Kunzin
video/digivideo-opas
... alkuun
6 Kuvaustilanteet:
Kuvanottotilanteessa nyrkkisääntö 1: jätä kohteen ympärille
riittävästi tyhjää tilaa, sillä lopullisessa kuvassa voit
leikata aina turhan pois. Poikkeus; jos kuvattavien takaa tulee
runsaasti valoa, se hämää valotusmittaria, lopputuloksena mustia
hahmoja ylivalottunutta taustaa vasten; silloin kuvakulman vaihdos voi
auttaa
Sääntö 2: mene riittävän lähelle kuvattavia. Hahmot, jotka
ovat kuin kärpäsiä, eivät kiinnosta ketään. Websivulla
massatapahtumasta tavallaan riittää yksi tyypillinen yleiskuva, joka
kertoo että yleisömenestys oli ennennäkemätön, loput läheltä
otetut kuvat pääesiintyjistä, paikallisista julkkiksista ja
tyypillisistä ja persoonallisista ihmisistä.
Sääntö 3: Ota kuvia ahkerasti! Unohda vanha käytäntö, jossa
samalta filmiltä löytyy niin pääsiäiskuvat kuin lomakuvat ja
amerikantädin vierailukuvat pyhäinmiestenpäivänä. Saat enemmän
valinnanvaraa kun lataat runsaasti kuvia kuvankäsittelyyn.
Epäonnistuneita otoksia katsoessa oppii yllättävän paljon siitä
missä valaistusolosuhteissa voi toimia ja mikä kuvasommittelu /rajaus
/kuvakulma on toimiva!
Ulkokuvauksessa ongelmakohtia ovat liikennemerkit, puut ja
ajoneuvot, jotka peittävät rakennuksia. Itse ei kannata kiivetä
puuhun, mutta löytyisikö porras tai parveketasanne, jossa voisi
kuvata?
Sääntöjen jälkeen tulisi liuta suosituksia, otetaan esiin
tärkeimmät: Jos mahdollista sovella kultaista leikkausta, jota
opetettiin kuvaamataidon tunneilla. Vältä joka tapauksessa kuvaamista,
jossa kohde toljottaa keskellä kuvaa ja keksi vaihtelua kuviin, mutta
kuitenkin niin, että ihmisen päästä ei pidä kasvaa lipputankoja tai
heinäpaaleja. Ihmisten kuvaamisessa vältä kuvaamasta pään tason
alapuolelta, koska se korostaa leukaa ja tekee nenästä epäluontevan.
Kun ihminen katsoo tai menee kuvassa tiettyyn suuntaan, rajaa kuvaa
niin, että katse- tai menosuuntaan jää vapaata tilaa.
Valaistus ulkona: aurinkoinen päivä ei ole paras
mahdollinen, se synnyttää kontrasteja jossa varjokohdat on melkein
mustia (mustaa sinänsä ei kannata pelätä, päinvastoin kuva jossa
musta on otettu pois on tunnelmaltaan lattea) Puolipilvinen on paras,
taivaalta heijastuu sinisiä sävyjä ja siinä myös vihreä tulee
kauniisti esille. Kesällä paras ajankohta on sateen jälkeen tuleva
kirkas jakso, jolloin luonto on pessyt kasvonsa ja kasvillisuus
näyttää tuoreelta. Kumpupilvisenä aurinkoisena iltahetkenä
pilvistä heijastuu kaikkein lämpimimmät värit. Kohteena ajatellen
kokemukseni mukaan punainen/ punaoranssi on jonkin verran ongelmallinen
koska se tulee niin voimakkaasti kuvaan.
Väriheijastuksista puheenollen, silmä tottuu nopeasti vallitsevaan
värisävyyn ja kokee ympäristön luonnollisena. Digikamera ei tee
sitä vaan on armoton. Luonto josta heijastuu kohteen kasvoille
vihreää muuttaa kasvojen värisävyä vihreään päin > ratkaisuna
käyttää kuvankäsittelyohjelman normalisointia esim
image>adjust>auto levels.
Photoshopissa on väritasapainosäätö, jossa voi erikseen käsitellä
valoisia, keskivaloisia ja pimeitä kohtia liukusäätimellä, jossa
cyan - punainen; magenta - vihreä; keltainen - sininen välisellä
palkilla suhteessa toinen väri lisääntyy toisen vähentyessä saman
verran. Samankaltaiseen lopputulokseen päästään curves-komennolla,
joka on hiukan samanlainen kuin Corelissa histogrammi eri
värikanavineen.
Sisäkuvissa ongelmia aiheuttaa usein sekavalo ja sisustuksen
väriheijastukset. Luonnonvalon värähtelytaajuus on korkeampi kuin
keinovalon. Ulkovalo näyttää sinertävältä, sisävalo
kellertävältä. Automatiikka korjaa asiantilaa jonkin verran. Valon
määrä korreloi siihen miten terävä ja sävykäs kuvasta tulee.
Sääntönä on, että valoa pitäisi olla mahdollisiman paljon, kunhan
se vyöry kohteiden takaa liiallisella voimalla.
Sisätiloissa salaman käyttö, mikäli tilaisuuden kokonaistunnelma ei
muuta edellytä, on suositeltavaa. Ammattilaiset voivat käyttää
päivänvalossakin pakotettua ns. täytesalamaa esim. kun takaa tulee
valoa. Toinen salaman käyttömahdollisuus on esisalama, joka poistaa
punasilmäisyyttä: Ennen varsinaista kuvan ottoa välähtää salama,
johon kuvattavan silmän pupilli reagoi supistamalla silmän mustuaisen.
Jos sitä ei käytetä, salaman valo valaisee kuvattavan silmänpohjat,
ja kuvassa ihminen tai eläin vaikuttaa zombimaiselta. Salaman teho on
digikameroissa yleensä heikko. Viisi metriä kohteesta alkaa olla
maksimietäisyys. Joka tapauksessa valosta on aina hyötyä.
Normaali neonputkivalo sopii hyvin kuvaamiseen ilman salamaa, mutta ns.
lämminsävyinen kellertää kuvia. > kuvankäsittelyssä
vähennettävä keltaista, esim. image>adjust>color balance
säädetään kohti sinertäviä sävyjä tai jossain ohjelmassa on
filtteri cool joka tekee samaa. Photoshopissa voi katsella miltä kuva
näyttää (mustavalkosävyisenä) punaisen, vihreän ja sinisen
suodattimen läpi. Tämän katselukuvan valoisuuden ja kontrastin
säädön avulla vaikutetaan koko kuvaan.
Pelkässä keinovalossa otettu kuva Photoshopissa sinisen suodattimen
läpi katsottuna on huomattavasti tummempi kuin muut suodattimet, usein
se on myös epätarkempi tai siinä epämääräisiä raitoja tai
rakeita. Tämän kuvan säätämisen kanssa joutuu työskentelemään
mahdollisesti paljonkin, mutta lopputuloksen kannalta se on
hyödyllistä. Tässä vaiheessa on hyvä, jos kuvattua materiaalia on
paljon, niistä voi valita helpommin sellaisen, joka ei vaadi niin
paljon vaivaa.
... alkuun
7 Kuvan valmistaminen websivulle
Moitteettomilla kuvilla pääsee helpoimmalla, kuvaustilanteessa
tämä pyritään varmistamaan huolellisuudella. Aina se ei riitä,
kriittisellä hetkellä käsi voi tärähtää tai valoa on sen verran
vähän, että kuvasta tulee epäselvä. Lievästi epäselvistä kuvista
voi hätätilassa valmistaa pieniä kuvia (200-220 pixeliä) ja
käyttää esim. unsharp-maskia joka löytyy filter-työkaluista.
Pääsääntöisesti kuitenkin jätetään tärähtäneet ja väärin
valottuneet kuvat "daideilijoille"ja ufotutkijoille, jotka
löytävät kuvista muita arvoja...
Työjärjestys joka perustuu kokemukseen:
Aluksi tarkistetaan onko rajaus hyvä,
onko kuva kallellaan,
onko perspektiivi liian jyrkkä.
Korjataan parhaan mukaan.
Sitten etsitään värisävyjen ja valoisuuden epätasapainoa ja
yritetään korjata normalisoinnilla, levelseillä, curveseilla/
histogrammilla, valoisuus/ kontrastisäädöillä tai värisävyjen
korjailuilla. Jokainen oppii mieleisensä tavan korjailla värejä ja
valoisuutta. Amatöörinä turhat hienoudet voi huoletta ohittaa, mutta
aina joskus haasteena on tehdä hyvästä vielä parempi.
Sitten on päätettävä kuvan koko; ja se riippuu käyttötavasta,
tämäkään ei ole mikään standardi:
- Tekstipalstan viereen originaalikokoon tarkoitettu kuva on sopiva
300 pixeliä leveänä jos se on vaakakuva, pystykuva voi olla 225
pixeliä leveä. Jos se ei tunnu luontevalta, kannattaa harkita
thumbnailien (linkillinen pikkukuva) käyttämistä Frontpagen
avulla.
- Toimiva kuva ilman että siitä pitää tehdä thumbnailia voi olla
niinkin iso kuin esimerkiksi 400X300 pixeliä. Mallina hyviä ovat MTV3
ja YLE:n sivuilla olevat kuvat ja niiden sijoittelu tekstiin nähden;
kyseessä on aina kokonaisuus, jossa teksti sopivan lyhyinä kappaleina
sulautuu yhteen kuvien kanssa.
- Varma iso kuvavalinta on 600X450 pixeliä, ja siitä kannattaa
tehdä thumbnail. Pystysuunnassa voi olla samat mitat 450x600 pixeliä,
mutta silloin vanhan formaatin 800x600 ruutua käyttävät katsojat
joutuvat vierittämään osan kuvasta. Maunulassa on käytetty myös
740 pixeliä leveää isoa kuvaa, poikkeuksellisesti 1000
leveää. Neliömäinen kuva voi olla esim 500X500 pixeliä, jos
käytetään thumbnailia. Vaihtelevuutta voi luoda rajaamalla kuvista
laajakuvia.
- Kuva-albumit / kuvagalleriat on oma lukunsa; hakemistosivulla on
thumbnailit, josta voi klikata katseluun kuvan.
Kuvankäsittelyohjelmissa on galleriatoimintoja, mutta parhaiten
toimivaa emme pysty suosittelemaan. Sen sijaan Gallery Wizard
ohjelma on osoittautumassa erittäin toimivaksi ja joustavaksi; ja
siihen voi halutessaan sijoittaa omaa
html-koodia, tai sillä pystyy tekemään aivan yksinkertaisen
sivuston ilman tekstejä tai kuvan nimiä. Hae uusin zipattu versio klikkaamalla
tästä. Galleriassa sopiva kuvakoko on 700X525 pixeliä, jos
kuvasivulle aiotaan laittaa teksti " edellinen/seuraava kuva"
navigointia varten. Galleriaesimerkkejä löytyy tästä.
Koon valinnan jälkeen katsotaan olisiko Unsharp-maskista tai muusta
terävöinnistä jotain apua. Terävöinti on liiallista kun esim puissa
alkaa näkyä pisaramaisia möykkyjä. Huomaa, että terävöinti
muuttaa kuvaa hiukan valoisammaksi.
Jpeg-tallennus: Kuva-alan pienentäminen pienentää tiedostokokoa,
kuvan siirtoa katsojalle voi nopeuttaa jpeg-pakkaamisella. Järkeä
käteen: Isosta kuvasta ei ole paljon iloa jos se aivan liian tiukkaan
pakattu ja siten mosaikkimainen. Photoshopin nolla ja 1-pakkaus tuottaa
mosaikkia, kakkonen vielä jonkin verran, kolmonen tekee laatukuvan,
nelonen alkaa olla liiottelua.
LINKIT: Photoshopista englanninkielinen sivu kertoo lisää levelsien
käytöstä:
englanniksi miten
curves-komentoa käytetään (kuvista ymmärtää heikollakin
kielitaidolla) | Photoshop vinkkejä
englanniksi |lisää
| lisää vielä
(mutta älä klikkaa ellet siedä popup-mainoksia) | vielä
lisää ilman popuppia | ja
vielä lisää | lopuksi hienolla
flash-tekniikalla tehtyjä ohjeita
Verkkoresursseja skannauksesta (tasoskanneri) ja
kuvankäsittelystä, vaikkakin ne saattavat olla osittain vanhentuneita:
http://www.internetix.fi/atk-tuki/opinnot/skannaus/osa1.htm
... alkuun |
